perjantai 3. syyskuuta 2010
lauantai 10. heinäkuuta 2010
ihanat naiset ruudulla
Katsottuani pari päivää sitten One night at McCool's -leffan ja ihailtuani Liv Tyleria sensuellin naisellisuuden jumalattarena kyseisessä elokuvassa, päätin omistaa seuraavan postini viimeaikaisille girl crusheille eli tyttö-ihastuksille. Tyttö-ihastus on inspiroiva naishahmo joka nousee muiden yläpuolelle ja näyttää ihastuneen silmissä kosmisen raikkaalta ja kauniilta tilanteessa kuin tilanteessa.
Jos isä on rock-stara ja äiti Bebe Buell, voiko lapsesta tulla mitään muuta kuin awesome?
Tämä kuva on niin monella tapaa coolness; "Rock Royalty" Liv ja Stella.
Teininä pullukasta Livistä kasvoi uskomaton kaunotar.
Ihana
Vaikka hiljattain vihdoin päätöksen saaneen Lostin viimeinen kausi olikin pikkusen hanurista, ei Evangeline Lillyn katselemiseen Katena kyllästy koskaan.
Evin kauneus piilee luonnollisuudessa ja aitoudessa. Katse kertoo kaiken.
Aphrodite nousi merestä.
Olisinpa edes puoliksi yhtä täydellinen!
Myös Annie Hall jätti jälkensä, Diane Keaton ja Allenin sanoin neuroudesta pulpahtanut pukeutumistyyli ovat nyt pop.
Kuinka joku voi olla niin höperö ja viehättävä yhtä aikaa on täydellisen hurmaavaa. Diane lyö laudalta kaikki pikkuhepeneissä näyttelevät turhikset.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
3x elokuva
Kolme erilaista elokuvaa rakkaudesta, jotka katsoin kevään aikana, ja joista liikutuin.
Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa yksi viattomin mielin. Tai oikeastaan, katsokaa ne kaikki.
ANNIE HALL
En koskaan osaa päättää, pidänkö Allenista vai en, mutta Annie Hall on ihana, ja Diane Keaton tyylikäs, sympaattinen ja rakastettavan outo nimiroolissa.
MOULIN ROUGE
Muistan kuinka 15-vuotiaana halusin sukeltaa pää edellä elokuvan maailmaan ja olin täysin rakastunut kumpaankin protagonistiin, tai oikeastaan ihan jokaikiseen hahmoon. Ja ne asut... ah, can-can tyttöjen asut! Eikä tietenkään voi olla ylistämättä Luhrmanin kaoottisenräikeää mutta onnistunutta ohjaustyyliä.
LOST IN TRANSLATION
Sanokaa mitä sanotte, mutta osaan tämän elokuvan ulkoa. Vihasin sitä ekan katselukerran jälkeen, mutta myöhemmin tulin järkiini. Ironista kyllä, tämä on ainoa leffa Johanssonilta ja Sofia Coppolalta mitä jaksan katsoa. Mutta kuvakerronta on uskomattoman kaunista ja dialogi aitoa ja nokkelaa.
Taidankin olla aikamoinen romantikko herkkis.
Tehkää itsellenne palvelus ja katsokaa yksi viattomin mielin. Tai oikeastaan, katsokaa ne kaikki.
ANNIE HALL
En koskaan osaa päättää, pidänkö Allenista vai en, mutta Annie Hall on ihana, ja Diane Keaton tyylikäs, sympaattinen ja rakastettavan outo nimiroolissa.
MOULIN ROUGE
Muistan kuinka 15-vuotiaana halusin sukeltaa pää edellä elokuvan maailmaan ja olin täysin rakastunut kumpaankin protagonistiin, tai oikeastaan ihan jokaikiseen hahmoon. Ja ne asut... ah, can-can tyttöjen asut! Eikä tietenkään voi olla ylistämättä Luhrmanin kaoottisenräikeää mutta onnistunutta ohjaustyyliä.
LOST IN TRANSLATION
Sanokaa mitä sanotte, mutta osaan tämän elokuvan ulkoa. Vihasin sitä ekan katselukerran jälkeen, mutta myöhemmin tulin järkiini. Ironista kyllä, tämä on ainoa leffa Johanssonilta ja Sofia Coppolalta mitä jaksan katsoa. Mutta kuvakerronta on uskomattoman kaunista ja dialogi aitoa ja nokkelaa.
Taidankin olla aikamoinen romantikko herkkis.
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Oikeita asioita
Olen palannut Helsinkiin kesäksi, ja ahdistus on jo alkanut nostaa päätään.
Vaikka olenkin vahvasti päättänyt:
- kirjottaa kirjeitä Lontoon ystävilleni
- askarrella paskarrella kollaaseja
- kirjoittaa käsistä
- soittaa pianoa ahkerasti (hommasin jo 3 nuottikirjaa)
- häröillä Gay-puoliskoni Santerin kanssa
- suunnitella ensivuoden lopputyötäni
- ohjata Tsehovin Lokin
...ja muuten vaan ottaa iisisti ja taiteilla ja pohdiskella, en voi kieltää etteikö Lontoosta Suomeen palaaminen olisi ollut tällä kertaa ennätystuskallista, osittain siksi että jouduin eroamaan rakkaista ystävistä joihin tutustuin kevään aikana ja jotka käänsivät maailmani ylösalaisin.
Vietimme pitkän viikonlopun töissä tivolissa Margatessa, ja vaikka ilmat oli ilkeät, työpäivät 10 tuntia ja taukoa ainoastaan parikymmentä minuuttia päivässä, oli se ihan uskomaton kokemus. Nukuttiin antiikkipelihallin lattialla siskonpetissä yhteisen peiton alla. Yhtenä yönä murtauduttiin karkkikoneeseen koska oltiin niin väsyneitä ja masiksissa kun ei edes löydetty kauppaa josta ostaa karkkia. Pojat raahas mukanaan instrumentit, jonka ansiosta kaksiovisessa autossa oli sitäkin vähemmän tilaa viidelle ihmiselle. Illat oli kylmiä mutta ystävien kyljessä lämmin nukkua, vaikka selkä olikin puutunut aamulla.
Viimeinen ilta meni mites muuten kun poikien kanssa syöden ja juoden, vaikka olinkin jatkuvasti haikeassa fiiliksessä ja tirautin jopa pari kyyneltä. Haleja tuli vaihdettua varmaan toista kymmentä. Nämä ihmiset on ehkä ihanimpia keihin olen tutustunut pitkään aikaan.
Vaikka sain kehotuksia herättää jengiä aamulla ennen kun lähtisin kohti pohjois-Lontoota hakemaan 30 kilon painoista matkalaukkuani, en raaskinut, koska oli noustava kello seitsemälta että ehtisin ajoissa lentokentälle. Näkemiin nahkasohva, nyt joku toinen kuluttaa sitä ahkerammin.
Helsingissä harvoja hyviä asioita on muutamat ihmiset joita olen kaivannut. Ja retardointi. Yllä todistusaineistoa siitä, "100 litraa maitoa"-biisin synty, ja vajukit Karaoke-baarissa.
Vaikka olenkin vahvasti päättänyt:
- kirjottaa kirjeitä Lontoon ystävilleni
- askarrella paskarrella kollaaseja
- kirjoittaa käsistä
- soittaa pianoa ahkerasti (hommasin jo 3 nuottikirjaa)
- häröillä Gay-puoliskoni Santerin kanssa
- suunnitella ensivuoden lopputyötäni
- ohjata Tsehovin Lokin
...ja muuten vaan ottaa iisisti ja taiteilla ja pohdiskella, en voi kieltää etteikö Lontoosta Suomeen palaaminen olisi ollut tällä kertaa ennätystuskallista, osittain siksi että jouduin eroamaan rakkaista ystävistä joihin tutustuin kevään aikana ja jotka käänsivät maailmani ylösalaisin.
Vietimme pitkän viikonlopun töissä tivolissa Margatessa, ja vaikka ilmat oli ilkeät, työpäivät 10 tuntia ja taukoa ainoastaan parikymmentä minuuttia päivässä, oli se ihan uskomaton kokemus. Nukuttiin antiikkipelihallin lattialla siskonpetissä yhteisen peiton alla. Yhtenä yönä murtauduttiin karkkikoneeseen koska oltiin niin väsyneitä ja masiksissa kun ei edes löydetty kauppaa josta ostaa karkkia. Pojat raahas mukanaan instrumentit, jonka ansiosta kaksiovisessa autossa oli sitäkin vähemmän tilaa viidelle ihmiselle. Illat oli kylmiä mutta ystävien kyljessä lämmin nukkua, vaikka selkä olikin puutunut aamulla.
Viimeinen ilta meni mites muuten kun poikien kanssa syöden ja juoden, vaikka olinkin jatkuvasti haikeassa fiiliksessä ja tirautin jopa pari kyyneltä. Haleja tuli vaihdettua varmaan toista kymmentä. Nämä ihmiset on ehkä ihanimpia keihin olen tutustunut pitkään aikaan.
Vaikka sain kehotuksia herättää jengiä aamulla ennen kun lähtisin kohti pohjois-Lontoota hakemaan 30 kilon painoista matkalaukkuani, en raaskinut, koska oli noustava kello seitsemälta että ehtisin ajoissa lentokentälle. Näkemiin nahkasohva, nyt joku toinen kuluttaa sitä ahkerammin.
Helsingissä harvoja hyviä asioita on muutamat ihmiset joita olen kaivannut. Ja retardointi. Yllä todistusaineistoa siitä, "100 litraa maitoa"-biisin synty, ja vajukit Karaoke-baarissa.
tiistai 25. toukokuuta 2010
Uneton
Viime viikonloppuna oltiin katsomassa ihan brillianttia Led Zeppelin cover-bändiä. Meno oli aivan uskomaton ja tyypit näyttikin vielä Zeppeliniltä. Söpöllä musateknikollakin oli groovy tukka ja se hymyili mulle oikein nätisti useaan otteeseen.
Erään eilisen keskustelun jälkeen mun tunteet on ihan sekavassa solmussa enkä tajua mistään mitään. Tää kaikki jää kohta taakse kun vähän yli viikon päästä palaan Suomeen viettämään nähtävästi koko kesää.
Joten... päätä lisää sekoittamaan postaan kauniita rock-miehiä kauniine kuteineen.
Robert Plant. Niin kaunis nuorena - vähemmän kaunis nykyään.
Tämä vakkaripaita oli myös cover-bändin laulajalla.
Jimmy Page, kuin enkeli... joka ei uskonut kiinteään ruokaan, tapaili 13-vuotiasta mallityttöä ja ihannoi Aleister Crowleyta.
Boho/hobo-look pukee Jimmyä.
Näin keikan jälkeen unta että vehtailin Mick Jaggerin kanssa.
Skipataan Mick kuitenkin koska ei ole mun makuun tämä päärynäjätski-look.
Hendrixin röyhelöt sen sijaan jyrää.
Ja tämä takki.
Ihana, kaunis Brian May (jolla on kuulemma isot kädet) osasi valita paidat ja rakentaa kitaran takasta.
Upea Freddie kuninkaallisissa lahkeissaan. Haluan ne!
Ja kaunein Roger Taylor...
Kouluhommat on hoidettu, toinen vuosi suoritettu pois alta ja viimenen häämöttää. Uskomatonta. Ensi viikonloppu menee työskennellessä tivolissa meren rannalla.
Tänä kesänä aion kirjottaa kirjeitä.
Erään eilisen keskustelun jälkeen mun tunteet on ihan sekavassa solmussa enkä tajua mistään mitään. Tää kaikki jää kohta taakse kun vähän yli viikon päästä palaan Suomeen viettämään nähtävästi koko kesää.
Joten... päätä lisää sekoittamaan postaan kauniita rock-miehiä kauniine kuteineen.
Robert Plant. Niin kaunis nuorena - vähemmän kaunis nykyään.
Tämä vakkaripaita oli myös cover-bändin laulajalla.
Jimmy Page, kuin enkeli... joka ei uskonut kiinteään ruokaan, tapaili 13-vuotiasta mallityttöä ja ihannoi Aleister Crowleyta.
Boho/hobo-look pukee Jimmyä.
Näin keikan jälkeen unta että vehtailin Mick Jaggerin kanssa.
Skipataan Mick kuitenkin koska ei ole mun makuun tämä päärynäjätski-look.
Hendrixin röyhelöt sen sijaan jyrää.
Ja tämä takki.
Ihana, kaunis Brian May (jolla on kuulemma isot kädet) osasi valita paidat ja rakentaa kitaran takasta.
Upea Freddie kuninkaallisissa lahkeissaan. Haluan ne!
Ja kaunein Roger Taylor...
Kouluhommat on hoidettu, toinen vuosi suoritettu pois alta ja viimenen häämöttää. Uskomatonta. Ensi viikonloppu menee työskennellessä tivolissa meren rannalla.
Tänä kesänä aion kirjottaa kirjeitä.
tiistai 11. toukokuuta 2010
Lokki (Anton Tsehov)
Jos et ole lukenut tätä näytelmää olet TYHMÄ.
Ja jos nyt tämän seurauksena aiot lukea, niin lue englanninkielinen käännös.
Viimeaikoina olen enimmäkseen syönyt ystävien kanssa. Sunnuntaina grillattiin erilaisia herkkuja ranskalais-espanjalaisen ystäväpariskuntani luona, ja eilen oli megaluokan pannari-päivä; vietin vuorokauden muusikko-poikien kämpillä. Syötiin pannareita yöpalaksi ja aamupalaksi mm. mansikoiden, vadelmien, appelsiinimarmeladin, suklaasiirapin, hunajajogurtin ja banaanin kanssa.
Liljat tuoksui keskellä pöytää, tuntui että loppuillasta kaikilla oli hieman sekava tai haikea fiilis. Tänään musisoitiin pianon ääressä, mutta olen oudolla tavalla erakoitumis-fiiliksissä.
Mulla on kova hinku vetäytyä pois ihmisten parista ja viettää aikaa joissain rauhallisessa sopukassa, yksin, soitellen ja kirjoittaen, kasvattaen vihanneksia ja yrttejä, maalaten ja meditoiden, ihan omassa rauhassa.
Näihin tunnelmiin sopii aina Drowse.
Ja jos nyt tämän seurauksena aiot lukea, niin lue englanninkielinen käännös.
Viimeaikoina olen enimmäkseen syönyt ystävien kanssa. Sunnuntaina grillattiin erilaisia herkkuja ranskalais-espanjalaisen ystäväpariskuntani luona, ja eilen oli megaluokan pannari-päivä; vietin vuorokauden muusikko-poikien kämpillä. Syötiin pannareita yöpalaksi ja aamupalaksi mm. mansikoiden, vadelmien, appelsiinimarmeladin, suklaasiirapin, hunajajogurtin ja banaanin kanssa.
Liljat tuoksui keskellä pöytää, tuntui että loppuillasta kaikilla oli hieman sekava tai haikea fiilis. Tänään musisoitiin pianon ääressä, mutta olen oudolla tavalla erakoitumis-fiiliksissä.
Mulla on kova hinku vetäytyä pois ihmisten parista ja viettää aikaa joissain rauhallisessa sopukassa, yksin, soitellen ja kirjoittaen, kasvattaen vihanneksia ja yrttejä, maalaten ja meditoiden, ihan omassa rauhassa.
Näihin tunnelmiin sopii aina Drowse.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)